Kaikki alkoi tyttären taistelusta ja muuan ketusta

​

Olen Hilla Löytynoja. Olen Kainuussa vuonna 1988 syntynyt itseoppinut taiteilija ja yrittäjä. Onnenkettu Art on vuonna 2022 perustamani taide- ja korualan yritys, jonka sydämenä ja sieluna toimin. Luon satumaisia, tunnelmallisia, naivistisia ja unenomaisiakin maisemia maailmasta, joka elää mielessäni ja sydämessäni. Tuon maailman asukkaita ovat monet eläimet, joista eniten esillä ovat Herra Kettu ja Pikku Kummitus, sekä Mysti Kissa. Hahmot kuvastavat omaa itseäni, menneisyyttäni, tavoitteitani ja tulevaisuuden unelmiani. Herra Kettu, eli Onnenkettu on kuin tietyllä tapaa kuin alter ego minusta tänään. Pikku Kummitus on hahmo, jollainen haluaisin ehdottomasti olla ja Mysti Kissa kuvastaa muistojani ja kokemuksiani. Juuri kokemukseni ovatkin vaikuttaneet suuresti asioihin ja siihen, että miten minusta tuli taiteilija. Haluankin kertoa teille hiukan siitä, että mistä kaikki alun perin alkoi.

​

Vuonna 2016 juhannuksena maailmamme järkkyi. Vuotta aikaisemmin hometalon takia menetetty omaisuus kutistui pikkujutuksi, kun elämäämme astui jotain monin verroin pahempaa. Tyttäremme sairastui aivan yllättäen akuuttiin lymfoblastileukemiaan. Silmänräpäyksessä meistä tuli erityinen perhe. Minusta tuli lapsen omaishoitaja ja elämä heitti kuperkeikkaa aivan kaiken suhteen. 

​

Leukemiahoitoja oli edessä 2,5v. Elämä muovautui uusiksi ja arki muuttui pelottavaksi ja arvaamattomaksi. Aika mateli ja juoksi yhtä aikaa. Kaikki oli käsissäni ja toisaalta mikään ei ollut käsissäni. Pysyimme kuitenkin lujasti lähellä toisiamme perheenä ja pidimme puolisoni kanssa kaksi tytärtämme siipiemme suojissa niin hyvin, kuin kykenimme. Vuoden vierivät ja jotenkin me selvisimme, vaikka en aivan kaikkea jälkikäteen muistakaan, mikä lienee todella hyväkin asia.

​

Sitten tuli vuosi 2018 ja tunsin vahvasti, kuinka täynnä murheita olin. Yritin liikkua piristyäkseni, mutta se ei tuntunut riittävän. Halusin löytää jonkin keinon purkaa tuntojani. Ja silloin sen keksin; ostaisin akryylimaalit. Jos taide auttaisi? Marssin kauppaan innoissani ja ostin paketillisen värituubeja. Vatsan pohjassa kutkutteli mukavasti. Mietin, että osasinkohan ollenkaan? Yllätyksekseni sivellin asettui hyvin luontevasti käteeni ja se tuntui, kuin liikkuisi itsestään. Innostuin valtavasti! Maalasin pieniä kettuja, pöllöjä ja pupuja eri esineisiin. Loppuvuodesta saimme maailman parhaan joululahjan, kun tyttären syöpähoidot saatiin päätökseen. Siinä vaiheessa päätin, että taide todellakin on minun juttuni ja hain ensimmäisen taulupohjani, ostin laadukkaat maalit ja päätin maalata nyt jotain sieluni syvimmistä syövereistä. Tummaa, surullista, tunteiden paloa! Antaa tulla ja antaa näkyä! Mutta väärässäpä olin, nimittäin taululle alkoi tummien värien lomaan syntyä kettu, kuin aivan itsestään. Hymyilevä, iloinen kettu. Ja minä itkin ja maalasin. Testailisin, kokeilin, itkin taas ja maalasin lisää sydän väristen. Ja niin syntyi ensimmäinen teokseni ”Ilontuoja”.